|
 Teppo Eskelinen on filosofi ja yhteiskuntatieteiden tohtori. Hän harrastaa talousjournalismia ja on pitkän linjan globalisaatiokriitikko (mm. Attacin entinen puheenjohtaja). Hän soittaa Porvarihallitus-yhtyeessä ja toimii koti-isänä.
Eskelinen on Otto Bruunin kanssa toimittanut pamfletin Finanssikapitalismi.
Eskelinen alusti Järvenpää-talolla pidetyssä KUUMA-kuntien vasemmistoliittolaisten järjestämässä keskustelutilaisuudessa 21. pnä tammikuuta 2010:
Alustuksensa avajaisiksi Teppo Eskelinen totesi, että uusliberalismin kriisi ehkä olisi parempi teema keskustelulle kuin kapitalismi laajemmin. Hän lähti liikkeelle runsas vuosi sitten vallinneesta tilanteesta, jolloin jenkkien asuntomarkkinat kriisiytyivät. Oli myönnetty suuria lainoja ihmisille, joilla ei ollut lainojenmaksukykyä. Niitä oli annettu ehdoilla, joita asiakkaat eivät ymmärtäneet. Pankkien luottotappioiden myötä niiden uskottavuus kärsi ja asema heikkeni talousmarkkinoilla, mikä pakotti valtion väliintuloon.
Lainoja tyrkytettiin - miksi?
Miksi lainoja tyrkyettiin ihmisille niin valtavalla innolla? Miksi kriisi levisi niin rajusti? Miksi tavallisen suomalaisen täytyy kärsiä Yhdysvaltojen asuntolainamarkkinoiden sähläilystä?
Eskelisen mukaan pankeilla on liikaa rahaa. Sitä pitää jakaa hinnalla millä hyvänsä, jotta saataisiin lisää kasvua. Raha on pitkälti kiinalaista rahaa. Kiinassa tehdään halpaa työtä. Liiketoimintona se on äärimmäisen kannattavaa. Tätä voittoa sitten investoidaan USAn markkinoille, mikä luo kriisialttiutta.
Työ on tullut globaalisti äärimmäisen halvaksi isäntien näkökulmasta. Työntekijöille tilanne on paljon vaikeampi.
Kun tarkastellaan bruttokansantuotetta globaalilla tasolla, huomataan, että yhä suurempi osa on pääomatuloa. Pääoman piirteenä on voiton tuottaminen. Jos se ei sitä tuota, se ei ole enää pääomaa. Tämä selittää, miksi nähdynkaltaisia finanssikuplia syntyy asuntomarkkinoilla, jotka ovat varsin spekulatiivisia.
Velkaa on myös ollut helppo saada. Vakuuksia ei ole pahemmin kyselty.
Voinut puhjeta missä tahansa
Finanssikriisi olisi voinut puhjeta missä tahansa, ei pelkästään Yhdysvalloissa. Siksi olisikin tärkeämpää katsoa kriisin rakenteita eikä yksittäistä maata, jossa ongelma syntyi.
Pääoman kasvun takana on palkkatulojen lasku. Pääomat on myös vapautettu liikkumaan lähes esteittä. Jos talouskuplia syntyy , ne leviävät nopeasti. Asuntomarkkinat eivät ole ainut esimerkki. Sinne pääoman on toki helppo hakeutua , ja suuren kysynnän takia asuntojen hinnat nousevat. Keinoittelijoille tämä on hyvä asia, mutta esimerkiksi ihmisille, jotka tarvitsevat asuntoa asumiseen, tilanne on paljon ongelmallisempaa.
Rahan kätkeminen veroparaatiiseihin on ollut äärimmäisen helppoa. Yleisenä syy nä sijoittaa rahaa sinne on kiertää veroja, mutta vielä tärkeämpää on se, että niitä koskee äärimmäinen salassapito. Kun kriisi iskee, jokainen pankki on kierrättänyt veroparatiiseihin suuria summia, mutta kukaan ei tiedä oikeasti, mitkä ovat pankkien todellisia taseita.
Käytännössä on oltu tilanteessa, missä yksikään pankki ei ole luottanut toisiin, ei edes lainatakseen rahaa yön yli.
Tarvitaan poliittista tahtoa
Kriisiä on ratkottu jakamalla pankeille rahaa, mutta itse ongelmalle ei ole tehty mitään. Eletään ikään kuin tilanteessa jossa odotellaan vain seuraavan talouskuplan nousua.
Globalisaatiokriittisyys on keskittynyt lähinnä vapaankaupan kritisoimiseen, vaikka keskeisintä globalisaatiossa taitavat olla yli rajojen virtaavat rahat. Elämänalat muuttuvat yhä riippuvammaksi näistä virroista. Valtiot ovat pitkään olleet tilanteessa, että on ollut mahdotonta kehittää julkista sektoria ilman, että on puhuttu vajeista.
Useat ihmiset ovat riippuvaisia finanssikriisistä, koska heidän eläkerahansa on sijoitettu alan sijoitusyhtiöihin ja rahastoihin.
Finanssijärjestelmän muuttaminen olisi hyvinkin mahdollista, jos siihen haluttaisiin poliittisesti lähteä. Osa pankeista voitaisiin ajaa konkurssiin. Tavallisia kansalaisia suojaisivat talletustakuut. Kaatuneiden pankkien tilalle tulisi uusia, jotka eivät olisi niin innokkaita keinottelijoita.
Uusliberalismin kriisi
Miten Bretton Woods -järjestelmä kriisiytyi? (Bretton Woods -järjestelmä oli kansainvälinen talouden hallintajärjestelmä, jonka tarkoituksena oli kansainvälisten talousinstituutioidensa avulla pitää maailmantaloutta, erityisesti valuuttakursseja vakaana. Bretton Woods oli olemassa 1944 - 1971. Wikipedia)
Eskelinen asetti kysymyksen, olisiko koko järjestelmä romahtanut jos bw-järjestelmää ei olisi purettu. Nyt pääomat vapautettiin. Pääoman kasvu oli kriisissä ja tuotti negatiivista tulosta, mutta itse talous oli tuottava. Olisi voitu ajatella myös jotain muuta mallia.
Nyt ollaan samassa tilanteessa. Voisiko tilalla olla jotain muuta kuin uusliberalismi tai bw-järjestelmä?
Talous julkisemmaksi ja ohjatummaksi
Talouden pitäisi Eskelisen mukaan olla julkista ja enemmän ohjattua. On tarpeen miettiä, millainen rahoitusjärjestelmä tarvittaisiin. Oikeudenmukaisen politiikan taustalla pitäisi olla sekä julkisesti ohjattavuus että demokraattisuus. Nykyjärjestelmän jatko tarkoittaa vain uuden kriisin odottamista.
Kriiseistä tulee yhä voimakkaampia ja ennalta arvaamattomimpia. Finanssikriisi ei poikkea 1990-luvun lopun kriisistä muuten kuin että tämä on paljon voimakkaampi ja kansainvälisempi. Nyt pankkijärjestelmä vielä pelastettiin, mutta ensi kerralla se ei ole enää mitenkään mahdollista. Julkiset sektorit alkavat olla nappikauppaa suurten pankkien ja finanssimarkkinoiden rinnalla.
Oliko 1970-luvulla alkanut uusliberalismi kosto ay-liikkeelle? Haluttiinko murskata kaivostyöläiset kun pääoman omistajat panikoivat? Talousgurujen näkemysten mukaan rahojen vapaa liikkuminen tukee automaattisesti kasvavia talouksia. He eivät ole kertoneet, että talous alkaa yhä keskeisemmin kontrolloida demokratiaa ja päätöksentekoa. He eivät myöskään ole kertoneet, että saattaa syntyä tällaisia kuplia.
Kapitalismin ongelmana on, että palkkatulon pitäisi nousta ja laskea. Pitää siis olla varaa ostaa tuotteita, mutta pitää myös toivoa laskua, jotta hinnat olisivat matalammat. Tämä on tietenkin mahdotonta. Miten ristiriita pyritään ratkaisemaan? Palkkojen annettiin ennen nousta, ja ostovoiman kasvu ruokki tuotantoa. 1970-luvulta eteenpäin jaettiin velkarahaa ostokyvyn nostamiseksi, ja samaan aikaan palkkoja laskettiin globaalisti.
Palkkoja on myös pidetty jossain paikoilla matalana ja toisissa paikoissa nostettu. Tähän liittyy myös väkivaltainen siirtolaiskontrolli. Porukat on pidettävä köyhillä aluilla, muuten malli ei toimi. Kokonaiskysynnän nosto pitäisi olla pakollista länsimaissa, mutta kukaan työnantaja ei halua vapaaehtoisesti nostaa palkkoja.
Tapoja torpata kriisiä
- Uusliberalistitkin ovat myöntämässä, että pääomien liikettä voisi rajoittaa, tai ainakin aloittaa keskustelua rajoituksista. Veroparaatiseista ei sen sijaan puhuta mitään. Kiinankin viennin tuotoista puolet häipyy Ceyman-saarille, Eskelinen huomautti. Mikään uusliberalismin keino ei riitä ratkaisemaan kriisiä tai torjumaan tulevia. Se, että valtio puuttuu kriisiin, ei tarkoita, että mitään mukavaa olisi tapahtumassa. Käytännössä on vain jaettu rahaa pankeille niiden pääomatappioiden minimisoimiseksi.
Suomessa ei ole vielä jaettu suuria summia pankeille. Nyt kannattaa olla pankkiiri. Pankki saa valtiolta lainaa 0,5 prosentin korolla ja lainaa sitä takaisin valtiolle 5 prosentilla. Reaalitaloudellinen elvytys on hyvin kirjava malli. Jo aiemmin nimetyt veronalennukset nimetään nyt elvytykseksi. Ei sillä ole mitään tehoa, mutta onpahan elvytetty.
Järjestelmän kriisi ei tarkoita, että mitään parempaa olisi tulossa. Edellinen suuri talouskriisi päättyi toiseen maailmansotaan. Kriisitilanteessa vaihtoehdot ovat auki. Ei välttämättä voida suoraan hahmottaa mitään uutta mallia. Uusia olisi kehitettävä.
Uusliberalismi ei suoraan ollut mikään valmis idea. Se oli sekoitus amerikkalaista yliopistoliberalismia yhdistettynä englantilaisen yläluokan vihaan työväenluokkaa vastaan ja pääsi sattumalta kokeilemaan malliaan Pinochetin Chilessä. Eivät uusliberalismin ideoijat ajatelleet, että heidän ajatuksensa hallitsisivat maailmaa joskus.
Hyvinvointivaltion pohja voi sulaa
Kriisi on tärkeä uusien teorioiden luomiselle. Se on murtamahetki, jolloin voi haastaa järjestelmän peruspilareita. Eskelisen mielestä typerintä tässä vaiheessa olisi alkaa puhua, että pitää elvyttää ja pelastaa isänmaa. Jos otetaan velkaa, se tulee maksaa joskus takaisin. Laman myötä sosiaaliset erot kasvavat, kun leikataan sosiaalisia palveluita. Vasemmistolaisten voimien pitäisi pyrkiä estämään hyvinvointivaltion murentaminen. Sen pohja voi sulaa helposti.
Mitään nousukautta ei välttämättä tule. Lamakausi voi hyvin pidentyä velanmaksun vuoksi. Velkaa ei maksa pelkästään valtio, vaan myös yksityiset ihmiset ja yritykset.
Rahaa löytyy jos joku asia oikeasti koetaan tärkeäksi. Esimerkiksi pankkitukeen varattiin 20 miljardia, vaikka sitä ei käytettykään. Valtiovalta ei ole katoamassa, vaikka sen asema onkin heikentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Pääoman kontrolli ei ole mahdollista ilman kansainvälistä yhteistyötä, ja sitä tehdään vain valtioiden välillä.
Islantiin luotiin villi pankkijärjestelmä, joka tarjoili palveluita ihmisille ympäri Eurooppaa. Kaatuessaan se vei myös valtion kriisiin, koska valtio oli taannut merkittävän talletussuojan. Pankkitilejä oli liikaa valtion kokoon verrattuna.
Miten ajatukset vasemmiston linjoiksi?
Vilkaassa yleisökeskustelussa pohdittiin, miten luoda kuullut näkemykset vasemmiston linjoiksi ja luoda kannatusta. Kumpi on parempi vaihtoehto, veroelvytys vai rakentaminen. Voidaanko vaaleilla muuttaa mitään? Mennäänkö mukaan esim. hallitukseen tekemään ikäviä päätöksiä vai jäädäänkö harjoittamaan oppositiopolitiikkaa? Talousjärjestelmä on saatava paljon läpinäkuvämmäksi, vaadittiin. Jos puhutaan isänmaan edusta, kannattaa olla valpas: Nyt ei mennä hyvään suuntaan.
Vasemmistoliitto haastaa hallituksen eläkekysymyksissä ja perustulon romuttamisessa. Tärkeintä tavoiteltavissa ratkaisuissa on, että ne ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia, puheenvuoroissa korostettiin. Kannattaa välillä sanoa, että hyvä tavoite on kunnon perustulo, sillä pienituloiset käyttävät tienaamansa rahat paikallisesti ja elämiseen. Tuloerot eivät ole tehokkain tapa saada aikaan kasvua.
- Ei duunarit ole koskaan olleet samassa kelkassa eliitin kanssa. Ei se ennenkään ole ollut kiinnostunut meidän aseman parantamisesta. Pitäisi selvittää, mitä lama on aiheuttanut ihmisille, yleisöstä todettiin.
Kysyttiin myös, pitääkö meillä olla nykyisen kaltainen pankki ja millainen on tulevaisuuden pankki. Rahaa siirretään, mutta pitääkö sillä tehdä voittoa? Kuka säätelee talletuksia? Miten rahaa investoidaan , kuka päättää asiasta? Kuka omistaa työn?
Tobinin vero on tullut agendalle, kun valtiot haluavat rahaa velkojen lyhentämiseen. Olisi alettava puhua uussosialismista, mutta mitä se olisi? Mitä oli Neuvostoliitto ja miksi se kaatui? Pitääkö olla pitkä, kaikenkertova teoria, vai luodako kamppailua joka ottaa maailmaa haltuun? Ei Venäjän vallankumouskaan syntynyt teoriasta vaan rauhan, leivän ja maan nälästä. Miten kapitalismin oloissa voidaan torjua ilmastonmuutosta? Aineellinen kasaaminen on joka tapauksessa tullut tiensä päähän.
Hyvinvointivaltio on ollut suuri kompromissi, mutta tietyn aikakauden tuote. Ei sitäkään olisi saaatu, ellei olisi vaadittu. |
